Vesiviljelyjärjestelmät
Vesiviljely, eli hydroviljely tai hydroponiikka on kasvien kasvatustekniikka, jossa multaa käytetään kasvualustassa vain osittain (puolihydro) tai sitä ei käytetä lainkaan (täyshydro). Mullan sijasta käytetään erilaisia väliaineita, jotka antavat kasville tukea ja suojaavat juuria valolta sekä kuivumiselta sitomalla ravinneliuosta itseensä. Aeroponisessa tekniikassa väliainetta ei käytetä lainkaan tai hyvin vähän, vaan juuria sumutetaan suljetussa tilassa hienojakoisella ravinneliuoksella. Hydroviljely ei sovi kaikille kasveille. Hydroviljely voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivinen vesiviljely ja aktiivinen vesiviljely. Jako riippuu siitä miten kasvien kastelu ja ravinteiden annostelu on järjestetty. Perinteinen altakasteluruukku voidaan toteuttaa ilman multaa, eli ilman orgaanista väliainetta, jolloin vesiviljelyn määritelmä täyttyy. Tässä tapauksessa vesi seisoo paikallaan astiassa passiivisesti. Toisena esimerkkinä passiivisesta tekniikasta voidaan pitää kelluvaa lauttaa, jossa kasvit saavat veden ja ravinteet seisovasta vedestä. Vesiviljelyssä pitää kuitenkin aina huolehtia siitä, että kasteluvedessä tai ravinneliuoksessa on riittävästi happea. Aktiivisessa vesiviljelyssä vesi kiertää järjestelmässä yleensä pumpun avulla. Vedenkierto hapettaa veden mikä on tärkeää, kun kasvin juuret ovat vedessä. Vettä voidaan hapettaa myös erillisellä ilmapumpulla. Vedenkierto sekä veden hapetus ilmapumpulla voidaan myös yhdistää samassa järjestelmässä, jolloin kasvatustehoa saadaan lisättyä. Aktiivisessa vesiviljelyssä kasvit kasvavat yleensä tehokkaammin, kuin passiivisessa vesiviljelyssä.
